5.6.11

Älä kokeile tätä kotona: laktoositon jogurtti

Minulla on reseptikirjassani mielestäni ihan hyvä jogurtin ohje:

1,5 litraa maitoa
1-2 dl maitojauhetta
1 prk bulgarian jogurttia
ripaus suolaa

Keitä puolet maidosta. Sotke muut aineet keskenään. Sekoita keitetty maito kylmiin aineisiin. Anna seoksen seistä huoneenlämmössä 8-9 tuntia. Kääri kulho froteepyyhkeeseen. Jäähdytä jääkaapissa syömislämpöiseksi.

Tein jogurttia viimeksi noin kymmenen vuotta sitten, ja muistan siitä tulleen ihanan pehmeän makuista ja jonkin verran lohkeavaa. 

Vaan tällä kertaa ei mennyt niinku Strömsössä. Nimittäin kun rupesin kauhomaan valmista kylmää jogurttia aamiaiskulhooni, huomasin rakenteessa olevan jonkin pahasti pielessä: jogurtti oli venyvää, vähän niin kuin hitaasti juoksevaa kumia. Oheinen kuva selittää rakennetta hieman. Ja huomaathan, kuvassa en kaada jogurttia kauhasta pois, vaan tuo kaikki tavara jäi roikkumaan kauhan pohjasta.


IMG_2852


Kemisti taloudessamme päätti selvittää, mistä limaisuus johtuu, ja kohta löytyikin selitys: Jogurtoitumisprosessissa oleellista on maitosokerin käyminen maitohapoksi, ja se on se mikä tekee jogurtista paksua ja lohkeavaa. Ja minä kun olin tehnyt tämänkertaisen jogurttiviritelmän laktoosittomasta maitojuomasta ja vähälaktoosisesta maitojauheesta. Eli eipä tainnut olla liiemmin maitosokeria läsnä tässä kemiallisessa reaktiossa, minkä vuoksi seos jäikin tuollaiseksi liisteriksi. Harakoille meni.

Siispä: jos meinaat tehdä jogurttia, tee se tavallisesta maidosta. Sama pätee kaiketi viiliin.

3.6.11

Method Putkisto 30 päivän teho-ohjelma

Työkaverini opiskelee päivätyönsä ohella Method Putkisto ja MP Pilates -opeksi. Eräänlaisena harkkatyönään hän piti sekalaiselle työporukalle Method Putkisto -syvävenytyskurssin, joka kesti toukokuun ajan. Ohjelmaan kuului 3 ohjattua venytyskertaa viikossa ja 1-2 kotiläksyharjoitusta per viikko.

IMG_2827

Method Putkisto on siis suomalaisen liikuntagurun, Marja Putkiston kehittämä (ja pitkälle kaupallistama) syvävenytysmenetelmä, jonka idea perustuu jotakuinkin seuraavaan (tai siis näin minä sen ymmärsin): Se, että kroppamme liikkuu, on pääasiassa luiden ja lihasten yhteistoiminnan ansiota - lihakset liikuttavat luita, ja sitä myöten koko akka liikkuu. Jos lihakset ovat kireitä ja lyhyitä, niin liikkuvuus kärsii. Monissa tapauksissa lihaksen pitäisi olla pidempi kuin vastaava luun pätkä, jotta jäsenemme pystyisi liikkumaan kunnolla. Siksi lihaksia tarvitsee venyttää.

Miten syvävenytys sitten eroaa tavallisesta venytyksestä? No, tavallinen venytys ottaa usein vain pintalihaksiin ja toisinaan jopa niveliin. Syvävenytyksessä ajatuksena on päästä käsiksi pintalihasten alla oleviin lihaksiin. Syvälle pääsemisessä oleellista on tietysti itse venytysliike ja sen pitkä(kin) kesto, mutta myös hengitys, keskivartalon tuki ja liikkeeseen keskittyminen - jotka olivat minulle tuttuja juttuja joogasta.

30 päivän teho-ohjelma oli aika rankka, mutta myös kiva. Ensimmäisellä viikolla pään ja kasvojen hermoja särki, kun lihakset alkoivat heräillä ikiroudastaan. Toisella viikolla olin energinen kuin Duracel-pupu ja minua janotti koko ajan. Kolmannella viikolla olo oli jo tosi ryhdikäs, liikkuva, ja huomasin nukkuvani tosi sikeästi. Neljäs viikko meni vähän plörinäksi muiden kiireiden vuoksi - mutta nyt ohjelman jälkeen huomaan kroppani olevan koukussa venyttelyyn.

Mitattaviakin tuloksia tuli: taivun eteen ja kummallekin sivulle jonkin verran enemmän kuin kuukausi sitten. Käsien liikkuvuus oli myös parantunut, mikä kertoo jäykkyyksien hellittämisestä rintalihaksissa, hartioissa, lavoissa ja kyljissä. Hengityskapasiteettini oli pysynyt samana. Mutta suurin ero näkyi lantiossa (josta väheni ohjelman aikana 4 cm) ja reidessä (- 5 cm) - mikä tarkoitti sitä, että farkut, jotka olin ostanut hiukan nafteina, sujahtivat ihan nätisti jalkaan.

Joku voisi kyynikkona sanoa, että "toi on kuule nestettä eikä läskiä, mitä oot menettänyt". Niin varmasti onkin - mutta itse koen, että minulle suurempi ongelma onkin ollut nesteen kertymisestä johtuva turvotus eikä niinkään perinteinen läskiylipaino. Ja summa summarum, jos unohdetaan sentit, niin ainakin sain hyvän olon, ryhdikkäämmän fiiliksen ja sikeämmän unen.

2.6.11

Takaisin Karjalaan

Teimme viime viikonloppuna retken luovutettuun Karjalaan.

IMG_2826

Matkasuunnitelmamme oli Ensosta rajan yli, sitten Antrea, Kirvu, Räisälä, Käkisalmi, Lahdenpohja, Jaakkima ja viimein Sortavalaan yöksi. Todellisuudessa koukkasimme vielä ennen Käkisalmea Sakkolaan, sillä menomatkalla pääsimme odotettua sujuvammin rajasta yli. Toisen päivän ohjelmassa oli juoksuhautojen tonkimista Kollaalla, ja sitten takaisin Suomen puolelle Värtsilästä.

IMG_2513
Näimme paljon väsähtäneitä taloja.

IMG_2511
Ajoimme monia huonoja teitä.

IMG_2514
Söimme eväitä Kirvun kirkolla. Isän puolen suku on Kirvusta.

IMG_2517
Eväitä syödessämme lammas liittyi seuraamme.

IMG_2521
Elementtirakentaminen oli pop neuvostoaikana.

IMG_2519
Matkan varrelle osui lukematon määrä hautausmaita, tässä suomalainen sellainen kaikessa koruttomuudessaan.
Venäläisellä hautausmaalla jokaisella haudalla on vainajan kuva ja paljon värikkäitä muovikukkia. Jokainen hauta on ympäröity aidalla, ja aidan sisäpuolella on tuoli ja joskus myös pöytä. Haudalle tullaan sitten istumaan ja muistelemaan vainajaa. Ja juomaan votkaa hänen muistolleen.

IMG_2530
Sakkolassa Vuoksi virtasi vapaasti ilman patoamista. Minua betoni-insinöörinä kiinnosti tietysti erikoinen rantatörmän vahvistamistyyli. Voihan sitä ontelolaattaa noinkin käyttää.

IMG_2526
Vuoksen kalakojuja.

IMG_2531
Yleisöpuhelin, joka toimi NMT-verkossa.

IMG_2535
Käkisalmen linna.

IMG_2538
Aiheellinen varoitus linnan muureilla.

IMG_2540
Sateinen näkymä Laatokan salmiin Kurkijoella.

IMG_2554
Jaakkiman kirkko sisältä.

IMG_2556
Jaakkiman kirkkoa. Tämä oli poltettu muistaakseni 90-luvun alussa.

IMG_2557
Ortodoksikirkon kunnostusta. Ilmeisesti kirkko oli muuttumassa sinisestä keltaiseksi.

IMG_2558
Utelias mummo oven raossa. Valtaosa näkemistämme ihmisistä oli joko vanhuksia tai lapsia. Mikä tietysti kuulostaa biologisessa mielessä aika hassulta.

IMG_2559
Neuvostoarkkitehtuuria.

IMG_2563
Sininen auto.

IMG_2567
Huuhanmäen varuskunta-alueen ruokala. Tänne äitini isä tuli ennen talvisodan alkamista. Katto oli ollut kunnossa vielä 2002.

IMG_2569
Sama ruokala sisältäpäin.

IMG_2572
Väinämöinen Sortavalassa. Taustalla Suomen Pankki.

IMG_2577
Yövyimme Sortavalan seurahuoneella.

IMG_2574
Osa rakennuksista oli ihan ok:sti säilyneitä.

IMG_2579
Apteekkari Jääskeläisen hieno talo.

IMG_2581
Bussipysäkit olivat milloin minkäkin mallisia, mutta aina sinisiä.

IMG_2582
Silta ja pato Läskelässä. Ei tehnyt mieli nojata kaiteeseen.

IMG_2584
Sininen penkki.

IMG_2588
Juoksuhautoja ja korsunpohjia Kollaalla. Ukkini taisteli Kollaalla talvisodassa.

IMG_2596
Venäläisten sotilaiden muistomerkki/hauta Kollaalla.

IMG_2599
Hervoton korvasieni. Tämä (ja muut korvasienet) minun oli kerättävä mukaani.

IMG_2606
Majatalo jossain Sortavalan ja Värtsilän välillä. Tarjolla oli tuoretta pullaa ja raparperipiirakkaa.

IMG_2607
Majatalon pihassa oli koira, joka kuulemma haukkuu vain venäläisiä. Mene ja tiedä. Meitä se ei haukkunut.