28.12.11

Kuukiviä



Joululahjakoru jätti hingun tehdä samalla ajatukselle jotain itsellenikin. Laavakiviä, hopealenkkejä, hauska lukkorenkula ja kadulta löytynyt, hieman tallaantunut en-nyt-muista-minkä-sarjan hopeinen korvakoru.

26.12.11

25.12.11

Tiikeriankka ja sammakko

Joistain jouluperinteistä on vain pidettävä kiinni - nimittäin viimetinkaisesta lahjojen nysväämisestä. Sain kuin sainkin aatonaaton puolella nämä Panama-lapaset valmiiksi, vaikka tiukoille meni.


24.12.11

Varapäreitä

Tämän joulun hittituote (ainakin tekijän näkökulmasta, lahjan saajista en tiedä) ei ole piikkimatto eikä kapselikahvinkeitin, vaan pärekori.



Punoin näitä neljä joululahjoiksi - yhden värikkään ja kolme pellavaista. En nyt sitten viittinyt ottaa kaikista kolmesta pellavaisesta erillistä valokuvaa.


Ihanaa saada kangasvarastoja vajumaan!

Joulun ainoa hely

IMG_3306

Joulun ainoa koru. Tästä tuli niin kiva, että hyvä jos raaskin kääriä pakettiin. Tuo iso renkula on lukko. Täytyy varmaan tehdä ittellenikin samantyylinen.

Jos Tuomas-veturi ei tule tädin luo...

...niin tädin on mentävä Tuomas-veturin luo.



Ei meinaan löydy Suomesta juuri mitään Tuomas-veturi-kamaa. Joten täytyi tehdä itse.

Marakatit



Veljen pojat saivat (toivottavasti) kokoisensa apinapaidat (toinen kultaisella, toinen hopeisella painatuksella) ja tumput (toinen peukaloilla, toinen ilman).

15.12.11

Joulukortit 2011

Tänä vuonna tein taas klassiset: odotin viime tinkaan saakka joulukortti-inspiraatiota - ja tulihan se sieltä. Leikkelin kahdesta Myyrä-kalenterista tammi-, marras- ja joulukuun kuvista palasia.








Olen jemmannut noita kalentereita tosi pitkään, kun kuvat ovat minusta niin herttaisia. En ole oikein raaskinut käyttää niitä mihinkään. Mutta nyt tuli sellainen fiilis, että jos ei niitä voi käyttää rakkaimmille ystäville ja läheisimmille sukulaisille meneviin juttuihin, niin turha niitä on sitten hautoakaan.

13.12.11

Nut Island's Peace

No nyt minun oli jotenkin pakko perustaa tämmönen rojekti. Saapi nähä kauanko jaksan innostua. Mutta senhän näkee kokeilemalla.

4.12.11

Kärrrmes

Joulupukin paja on taas täydessä töhinässä. Tänä vuonna kyllä koitin käydä ostamassa valmiita leluja, mutta ne olivat niin kammottavia, että rupesin melkein hyperventiloimaan. Niinpä tänäkin vuonna lahjat ovat pääosin joko itse tehtyjä tai kirjoja.


Ensimmäinen pajan tuotos on jättimäinen käärme. Pituutta melkein 2,5 metriä. Järkeilin tän niin, että lasten mielestä överit on parempi kuin vajarit. Vanhemmat eivät ehkä oo samaa mieltä, mutta onneksi heidän mielipidettään ei kysytä.


Loput joulupukin asiat julkaisen vasta, kun joulupukki on hoitanut hommansa. Siihen saakka: tip tap!

13.11.11

Punaliidut ja tumma iho

Muotokuvapiirtely jatkuu. Eilen sörssäiltiin taas temperakurssilla, mutta en muistanut ottaa kameraa mukaan. Väliaikatietona kerrottakoon, että edellisen postauksen ukkelin naama ei ole enää vihreä, vaikka se aluksi aika lailla Frankensteinilta näyttikin.



Illalla kotosalla päätin vielä kokeilla kahta uutta asiaa piirrustusrintamalla: punaliituja ja tummaa ihoa. Tummaihoista ihmistä on aika hemmetin vaikea piirtää. Kasvojen luut ovat hyvin erilaiset kuin länsimaisella lajitoverilla ja valo leikkii iholla aivan eri tavalla. Tuohon nenän takana olevaan poski-silmä-yhdistelmään en ole ihan tyytyväinen, mutta valon ja muodon sain kyllä mielestäni vangittua melko hyvin. Punaliidut puolestaan olivat aika tönkköjä lyijykynän ja temperan jälkeen, täytyi tyytyä paljon suurpiirteisempään jälkeen. Mutta tällaiselle piipertäjä-piirtäjälle se teki ihan hyvää.

5.11.11

Temperakurssilla

Vietin pyhäinpäivän tutustuen temperamaalauksen saloihin. Kurssi on kaksipäiväinen, ja tarkoituksena ei siis ole saada aikaiseksi valmista taideteosta vaan tutustua uuteen tekniikkaan. Tämä päivä meni lähes kokonaan touhun valmisteluun, ja maalaamaan päästiin vasta viimeisen tunnin aikana. Näin se homma eteni:

IMG_3219
Mukana kurssille piti tuoda kananmunia, lasipurkkeja, pellavaöljyä, tislattua vettä, 6- ja 8-koon suippokärkiset siveltimet, lasilevy tai posliinilautanen, öljyvärimaalauksesta tuttu sekoitusveitsi ja lasipullo. Muu rekvisiitta tuli kurssin puolesta.

IMG_3221
Käytimme pohjana MDF-levyä. Ope oli tehnyt esivalmisteluja sen verran, että hän oli sivellyt levyn pariin kertaan liivatteella.

IMG_3225
Liivate oli kuulemma ihan tavallisista liivatelehdistä tehtyä.

Ensimmäinen tehtävämme oli pohjustaa levy. Teimme sitä varten itse gessoa. Opettajamme ei suosi valmiin gesson käyttöä, ero itse tehtyyn on kuulemma samanlainen kuin einesruuan ja gourmet-aterian ero.

IMG_3222
Pohjusteeseen tarvitaan sinkkivalkoista jauhetta ja liitujauhetta.

IMG_3228
Kumpaakin jauhetta annostellaan yhtä paljon sekoituslevyn/-lautasen päälle.

IMG_3229
Ja sitten jauheet sekoitetaan kuiviltaan. Mahdolliset paakut rikotaan.

IMG_3230
Jauhekasaan lusikoidaan muutama lusikallinen jänisliimaa, ja taas sekoitetaan.

IMG_3226
Ai mitä on jänisliima? No, jäniksestä keitettyä ja kuivatettua "liemivalmistetta".

IMG_3223
70 g jänisliimaa liotetaan litraan lämmintä vettä. Mikäli jänisliimaseos pääsee jäähtymään, niin sen saa uudestaan juoksevaksi lämmittämällä (ei keittämällä) vesihauteessa.

IMG_3231
Pohjusteeseen voi laittaa vähän pellavaöljyäkin (1/4 jänisliiman määrästä). Lopulta jauhe-liimaseoksen tulee olla yhtä juoksevaa kuin kerma.

IMG_3232
Pohjustetta sivellään levellä sudilla 2-4 kerrosta MDF-levyn päälle.

Pohjusteen täytyy antaa kuivua noin tunnin-parin verran. Pohjustetun levyn kuivuessa on toki yhtä jos toista tekemistä. Ensinnäkin tempera-emulsio:

IMG_3235
Emulsioon tarvitaan kananmunan keltuainen. Kaikki valkuainen olisi hyvä saada pois, siksi kuivasimme keltuaista talouspaperin päällä.

IMG_3236
Kuivailtu keltuainen holautetaan lasipulloon. Ja perään keltuaisen verran pellavaöljyä ja kahden keltuaisen verran tislattua vettä. Ai mistä tietää keltuaisen tilavuuden? No, kananmunan kuoren puolikas on riittävän hyvä mitta.

IMG_3237
Tämä emulsio (joka muuten näyttää ihan samalta mitä tuo pullon etiketti sanoo, siis ananas-kookos-smoothielta) on siis temperamaalauksessa maalin ohennetta. Se säilyy lasipullossa jääkaapissa vajaan kuukauden.

Jahas, ja vielä tarvitaan värejä.

IMG_3238
Värit sotketaan pigmenttijauheista, joita saadaan maasta, kotiloista, humuksesta, metalleista - tosin ei ehkä ihan näillä leveysasteilla.

IMG_3240
Pigmentit sotketaan tislatun veden kanssa taikinaksi. Taikinanokare pudotetaan lasipurkkiin, ja perään tipautetaan vielä muutama tippa vettä. Siellä se pigmenttitahna sitten voi möllöttää vaikka useamman kuukauden.

Ookoo, valmistelut olivat jotakuinkin tässä. Sitten vaan käyttämään värejä ja maalaamaan. Tässä kohtaa olin jo niin tohkeissani, etten muistanut enää kuvata. Mutta siis sitä pigmenttitahnaa otetaan ihan miniminipikkuinen nokare, ja se sotketaan kananmunaemulsion kanssa levyn taikka lautasen päällä sellaiseksi kevytmaidon tai kulutusmaidon paksuiseksi litkuksi. Ja sitten vaan sivellään pohjustetulle levylle.

IMG_3241
Pohjamaalikerros tehtdään "negatiivina" eli vastaväreillä. Toisin sanoen ne kohdat, jotka halutaan työssä ihonväiseksi, pohjamaalattiinkin vihreällä terra verdellä. Tämän pidemmäs en kuudessa tunnissa ehtinyt, mutta toisella kerralla ruvetaan sitten lisäämään okran ja ruskean sävyisiä kerroksia vihreän naaman päälle - siitä se maalaus sitten kerros kerrokselta rakentuu.

Mitkäs on fiilikset ekan päivän jälkeen? No aika kivat. Ensimmäinen pohjamaalikerros on aivan uskomattoman kaunis pohjustetun levyn päällä. Lopputuloksessa on vesivärin kuulautta ja öljyvärin rakennetta ja kiiltoa. Kärsivällisyyttä tämä tulee vaatimaan, joten tiedän jo nyt, että tästä ei tule minulle mitään vakkariharrastusta - mutta kokemuksiahan tässä ollaankin hakemassa.

Jatkuu ensi viikolla.

24.10.11

Ruista ranteeseen

IMG_3199

Muutama viikko sitten sain Lauralta ruisleivän juuren ja oppeja, kuinka ruisleipää leivotaan. Männä viikonloppuna kokeilin sitten ihan itse. Nam. On ihan mahdollista, että en halua ikinä enää mitään kaupan leipiä syödäkään - tästä tuli niiiiin taivaallista. Ja lopun viimein touhu oli aika helppoa, vaikka toki valmistelut piti aloittaa hyvissä ajoin.

Laitoin kuivatun juuren tekeytymään keskiviikkona, ja leivoin leivät perjantaina. Tuli just hyvä happamuus. Tiedän, että blogilla on lukijoita Etelä-Karjalassa, joten sen vuoksi on järkeä vähän mainostaakin: ostin Lehtolan Luomutilan täysjyväruisjauhot syyslomareissulla Karjalan Portin suoramyyntituvasta, ja voi vitsi miten hyvää tavaraa! Sinne kaikki shoppailemaan lähiluomua, jos vaan suinkin ootte niillä nurkilla liikenteessä.

IMG_3201

Pyhitin yhden kulhon ja kauhan ihan tätä touhua varten. Siinä saa juuri kuivua ja tekeytyä - ja eipähän tarvii tiskata. Tässä samalla tuli pari myyttiä murrettua (ja täräytettyä urbaani mieli takaisin luontoon):

1) Ruisleipätaikinaa ei tarvitse vaivata paljoa, joten sitä varten ei tarvita monitoimikonetta (ihan niin kuin niillä olis sata vuotta sitten ollut mitään Kitchen Aideja)

2) Juurta ei tarvitse pakastaa, vaan sen voi kuivata (eihän niillä silloin pakastimiakaan ollut)


22.10.11

Syysloman satoa

IMG_3195

Pykäsin toisenkin korin. Tää toimittaa yöpöydän laatikon virkaa, koska siis yöpöytäähän minulla ei ole. Tämä kori syö ainakin nenäliinoja, pinnejä, korvatulppia, silmälappuja ja kulloinkin työn alla olevan yölukemislehden. 

Tämä toinen kori meni jo ensimmäistä sujuvammin, vaan silti jäi vieläkin opittavaa: Peruslakanakangas on parasta tähän tarkoitukseen. Tein tällä kertaa ylimmästä pannasta kaksinkertaisen - siitä tuli jo parempi mutta vielä täytyyy harjoittaa tuotekehtitystä.

Ja kuulkaas, näin Formverkissa myynnissä valkoisia pärekoreja! Eli kyllä nää korit on niin tissainin eturintamassa, että ei paremmasta väliä.

21.10.11

Lisää pikkurillejä

Nyt kun ensimmäinen pari pikkurillejä on harjoiteltu, niin toinen pari sujui jo mallikkaasti.

IMG_3197

Voi vitsi jos olisi enemmän aikaa ja kärsivällisempi, niin näitä olis kiva tehdä jokaiselle tuulenpuuskalle sopivat: Nää pikkurillit olisivat hienostelupäiviin, keskarilapaset huonostelupäiviin, etusormilapaset osoittelu- ja soosottelupäiviin - ja niin edespäin.  

IMG_3198

Cocoronit maineen polulla

Ha haa, cocoronien tie maailman maineeseen on alkanut! Tosin ihan ei puhtia vielä riitä itsenäiseen poseeraukseen (vaalean)punaisella matolla, mutta hienosti ne pönöttövät macaronien rinnalla Koto living -blogissa.

2.10.11

Macaronit vs. cocoronit

IMG_3193

Halusin antaa cocoroneille vielä yhden mahdollisuuden. Ja itselleni myös - nimittäin halusin todistaa, että osaan leipoa myös ohjeen mukaan. Tein siis sekä macaroneja että cocoroneja. Kummankin herkun ohje oli muuten sama, mutta jauhojen määrä ja laatu vaihtelivat: cocoroneihin laitoin kookosjauhoja puolet siitä määrästä mitä macaroneihin tuli mantelijauhoja. Macaroneista tuli kauniimpia mutta cocoroneista maukkaampia.

25.9.11

Ruokottomuussokeri

IMG_3177

Ruokottomuussokeri - niin minä sen ensin huolimattomasti luin. Ja juuri siksi sen ostinkin. Mutta hyvät porkkanamuffinssin kuorrutteet siitä tuli, kun sotki appelsiinituorejuustoon ja sitruunamehutilkkaan.

IMG_3181


21.9.11

Pikkurilli

IMG_3169

Pikkusiskoni täytti taas vuosia. Jännä juttu, miten pikkusisko vanhenee ja minä pysyn vaan samanikäisenä. Milloinkohan se kiilaa meikäläisestä ohi?

IMG_3172

Tein Reetalle lahjaksi pikkurillilliset lapaset. Jotta voi ryystää kaffetta hienosti pikkurilli ojossa. Tai eihän hän kahvia juo. Mutta teenjuoja voi näppärästi ripustaa teepussin kuivumaan pikkurilliin.

IMG_3175

17.9.11

Älä kokeile tätä(kään) kotona: cocoronit

Pari viikkoa sitten Laura piti meidän kässätyttöjengille leipomiskoulua: teimme ruisleipää ja macaroni-leivoksia, siis niitä mantelisia ja täytettyjä pikkuherkkuja. Macaronit ovat vaikean leivonnaisen maineessa, ja senpä vuoksi halusimme päästä osalliseksi Lauran nikseistä.

Macaroneihin tuli siis mantelijauhoa, tomusokeria, tavallista sokeria ja kanamunan valkuaista sekä mahdollisesti jotain väri- ja makuainetta kuten mintunlehtiä tai pähkinää. Ja täyteskaala oli tietysti laaja: hilloja, suklaasörsseleitä tai vaikka mitä.

Macaronien onnistuminen on herkkää puuhaa, joten Laura koitti takoa päähämme seuraavat niksit ja onnistumisen salaisuudet:

1) Kaikki ainekset on punnittava. Jos ohjeessa lukee "2 munan valkuaista", niin pieleen menee, sillä kanamunat ovat niin eri kokoisia.

IMG_3156

2) Kaikki kuivat aineet on siivilöitävä, jotta taikinaan ei pääse paakkuja tai liian suuria rakeita.

3) Valkuaisvaahdon on oltava löysempää kuin sellainen, joka pysyisi kulhossa vaikka kulhon kääntää nurinpäin.

4) Taikina on pursotettava pellille pystysuoraan, muuten macaroneista ei tule pyöreitä.

5) Pursotettujen macaroni-aihioiden on annettava seistä puoli tuntia ennen uuniin laittamista, jotta pinnalle muodostuu kalvo, joka taas takaa sileän pinnan uunissa kohoavalle leivokselle.

No, minä ahkerana kotisokerileipurina kokeilemaan; Lauran neuvot tiukasti mielessä.

Punnitsin kaikki ainekset grammalleen, siivilöin tunnollisesti ja vatkasin oikealla tavalla lässähtävää valkuaisvaahtoa. Mutta kun sekotin aineet toisiinsa, minulle valkeni, että taikinani on niin jöötiä, ettei se tulisi menemään läpi mistään pursottimesta.

IMG_3154

Ei muuta kuin pyörittelemään pikkuleivän näköisiä klönttejä mantelimassan oloisesta taikinasta.

Ajattelin, että minun ei ehkä tarvitse kopauttaa peltiä (jotta ilmakuplat pääsevät pois vetelästä taikinasta), mutta annoin macaronien kuitenkin seistä sen puoli tuntia ennen uuniin laittamista, kun ohjeessa kerran niin sanottiin. Sitten tyrkkäsin piparit uuniin ja jäin viereen kyttäämään ja todistamaan, että leivokset eivät kohonneet millin milliä uunissa.

IMG_3164

No, täytin muka-macaronini joka tapauksessa mustaherukkahillolla. Kyllä ne maistuivat vähän macaronimaisilta. Tosin maussa oli häivähdys kookosta, mikä johtunee siitä, että korvasin mantelijauhon kookosjauholla. Ja se ehkä selittää myös taikinan oudon käytöksen. Mutkumutku... ajattelin, että manteli on niin allergisoivaa, että sen vois varmaan kätevästi korvata kookoksella - cocoroni, you know. Ai ei... No ei sit.

14.9.11

Päreet paloi...

IMG_3150

...kun työn alla olevat käsityöt täyttivät sohvapöydän alatason kokonaan. Siksi päätin tehdä sohvalla tehtävien käsitöiden säilyttämistä varten pehmeän pärekorin.

IMG_3151

Malli on Marimekon Surrur-kirjasta. Pari parannusehdotusta itselleni seuraavia koreja ajatellen: 

1) Jos jostain löytyisi kaksipuolista kovikehuopaa, niin se olis bueno. Nyt Eurokankaassa oli vain sellaista, jossa oli yksi liimapuoli, joten nysväämiseksi meni, kun kikkailin päreet liimahuovan ja ohuen liimakankaan avulla kiinni toisiinsa.

2) Ylin "panta"saisi olla kaksinkertainen, niin korista tulisi napakampi ja viimeistellympi.